Työelämässä on aika katsoa hieman titteleitä ja valmiiksi määriteltyjä rooleja pidemmälle. Katse tulee suunnata kohti työntekijöiden todellista osaamista, motivaatiota ja potentiaalia. Entä jos työnkuvia ja mahdollisuuksia rakennettaisiinkin vahvemmin ihmisten vahvuuksien ja innostuksen ympärille sen sijaan, että ihmisiä sovitetaan valmiisiin muotteihin? Se vaatii uudenlaista ajattelua niin työnantajilta kuin työntekijöiltäkin avaten samalla mahdollisuuksia inhimillisempään, yksilöllisempään ja potentiaalia paremmin hyödyntävään työelämään.
Työelämä onneksi muuttuu…
“Työelämä onneksi muuttuu ja hyvissä työpaikoissa työrooli ei ole ainoa määrittävä tekijä siinä, mitä voi tehdä - vaan osaaminen, motivaatio ja potentiaali.”
Vaihdoin joku aika sitten Linkkarissa ajatuksia Sanna Hyyrysen kanssa ja tuo hänen kirjoittamansa lause jäi vahvasti mieleeni. Se resonoi, koska antaa myös toivoa siitä, että ihmimillisempi työelämä rakentuu hiljalleen enemmän ja enemmän yksilöllisyyttä ja ihmistä vahvemmin huomioivaksi.
Kun organisaatioon haetaan uutta työntekijää, tietty titteli ja melko tarkkaan määritelty työnkuva ovat yleensä hakuilmoitusta koristamassa. Roolit ja vastuut on toki tarpeellisia ilmoittaa, mutta samalla ne saattavat rajata ajattelua ja eräänlaisia piilossa olevia mahdollisuuksia jopa yllättävän paljon.
Työnkuva herkästi rakennetaan olemassa olevan työtentävän ympärille ja hakijaa arvioidaan sen perusteella, kuinka hyvin hän sopii tähän valmiiksi määriteltyyn muottiin. Työn sisältö muotoutuu valitettavasti edelleen monessa yrityksessä perinteisesti vain juurikin roolituksen kautta.
Entä jos käännettäisiinkin asiat toisinpäin?
Osaaminen, motivaatio ja potentiaali työnkuvan rakentajina
Mitä kaikkea voitaisiin saavuttaa, jos työnkuvaa rakennettaisiin enemmän työnhakijan / uuden työntekijän osaamisen, motivaation ja potentiaalin pohjalta?
Jos ei katsottaisikaan pelkästään sitä, mitä tehtävässä on tähän asti tehty tai mitä tietty titteli edellyttää, vaan myös sitä, mitä kaikkea ihminen voisi tuoda mukanaan organisaatioon ja työyhteisöön? Sekä mihin suuntaan hänellä olisi halua kasvaa tai ideoita kasvattaa kyseistä roolia?
Tämä vaatii toki myös työnantajalta ajattelumallien uudistamista. Valmiista rooleista ja organisaatiokaavioista on helppo pitää kiinni, mutta ihmisten osaaminen, motivoituminen ja potentiaali ei aina asetu siististi niiden sisään. Joskus parhaat mahdollisuudet löytyvät juurikin sieltä, missä ollaan valmiita katsomaan aiempia titteleitä ja työhistoriaa pidemmälle.
Toisaalta taas työntekijänä/-hakijana on myös tärkeää tutkiskella, osaatko itse sanoittaa aitoa osaamistasi, sua motivoivia tekijöitä tai sitä, miten tarvitset, jotta saat itsestäsi parhaan potentiaalisi esiin töissä? Osaatko kertoa, mitä kaikkea sulla on annettavana ja mitä tarvitset onnistumisesi tueksi?
Osaamisesta on usein helppo kertoa hyvinkin konkreettisesti. Tiedät, mitä olet tehnyt, missä olet hyvä ja millaista kokemusta sulle on kertynyt. Mutta miten on motivaation ja potentiaalin laita?
Millaisista asioissa innostut, millainen työ saa sut syttymään ja missä ympäristössä pääset näyttämään ja toteuttamaan parhaimpasi? Entä tunnistatko itsessäsi niitä vahvuuksia ja mahdollisuuksia, jotka eivät ehkä vielä näy työhistoriassasi tai nykyisessä roolissasi vaan odottavat omaa tilaisuuttaan päästä esiin?
Pois kangistuneista kaavoista
Musta tämä on tärkeää pohdinta myös siksi, että työelämässä jää helposti kiinni siihen, mitä on tähän asti tehnyt. Aiemmat tehtävät ja tittelit alkavat määrittää sitä, millaisia seuraavia mahdollisuuksia itselleen edes ajattelee.
Saatetaan hakea samanlaisia tehtäviä kuin ennenkin, vaikka kiinnostus ja potentiaali voisi viedä aivan toiseen suuntaan.
Meidän tulisi oppia katsomaan itseämme vähän laajemmin kuin nykyisen tai edellisen työroolin kautta. Ja samaa toivon myös työnantajilta. Ihmisessä voi olla paljon sellaista osaamista, motivaatiota ja potentiaalia, jolle ei ole vielä löytynyt oikeaa paikkaa tai mahdollisuutta tulla esiin.
Lopulta kyse vahvasti siitä, kuinka hyvin opimme tunnistamaan ja hyödyntämään omia erilaisia vahvuuksiamme. Niin yksilöinä kuin tiimeissä. Ja uskallammeko konkreettisesti rakentaa työelämää ja työyhteisöjä niiden ympärille. Tässä kohtaa hermostocoachin luennot ja työpajat tuovat konkreettista apua ja oivalluksia työntekijöiden ja tiimien arkeen! Koskas otetaan teille hetki näiden asioiden äärellä?