Sama tilanne voi näyttää eri ihmisille täysin erilaiselta, sillä jokainen tulkitsee maailmaa omien kokemustensa, tarpeidensa ja tunteidensa kautta. Aito ymmärrys, luottamus ja toimiva yhteistyö syntyvät, kun pysähdymme kuuntelemaan toista, kysymään hänen näkökulmastaan ja uskallamme katsoa asioita myös itsemme ulkopuolelta.

Muutostilanteet herättävät meissä erilaisia tunteita ja reaktioita. Itsetuntemus ja yksilöllisten tarpeiden ymmärtäminen auttavat tukemaan omaa jaksamista, motivaatiota ja toimintakykyä muutoksen keskellä. Kun opimme ymmärtämään ja arvostamaan erilaisia tapoja reagoida ja toimia, voimme vahvistaa yhteistyötä, tiimiytymistä ja koko työyhteisön menestystä muutostilanteessa.

Jos työyhteisöissä halutaan vahvuuslähtöistä työskentelyä kehittää, pelkän itsearvioinnin tai tekoälyn kanssa keskustelun rinnalle tarvitaan myös jotain muuta. Ja siihen mä ehdottomasti nostaisin hermoston syvemmän ymmärryksen. Hermoston synnynnäisistä vahvuuksista tekoäly ei osaa kertoa vielä mitään.

Pohditko koskaan ennen palaveria miten sillä tietyllä ihmisporukalla tullaan saamaan homma hyvin maaliin? Miten erilaisuus näkyy siinä, miten toimimme palaverin aikana? Monimuotoinen työyhteisö on se, joka toimii kaikista parhaiten ja se saadaan rakennettua kun ymmärretään syvemmin niitä palasia, jotka täydentävät toisiaan eivätkä olekaan haastavia tekijöitä.

Avokonttorit jakavat mielipiteitä ja kokemuksia. Jotkut saavat buustia siitä, että ympärillä on ääniä, elämää ja ärsykkeitä. Inspiroituvat spontaaneista keskusteluista, yllättävistä avunpyynnöistä ja tasaisesta äänien sinfoniasta.  Toiset taas saavat itsestään parhaimman irti rauhallisessa ympäristössä.

Jokainen meistä haluaa taatusti voida omassa työssään hyvin. Tiedämme myös miten paljon työssä hyvin voiminen vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään työn ulkopuolella. Parhaimmillaan yksilön itsetuntemus ja organisaation tarjoamat mahdollisuudet tukevat toisiaan. Työhyvinvointi syntyy siitä, että työssä on mahdollista toimia itselle luontaisella tavalla.

Se, miten luontaisesti toimit ja mitä tarvitset, voi kääntyä sua itseäsi vastaan, jos et sitä oikeasti ymmärrä käytännön tasolla ja osaa toiminnassani huomioida. Mitä jos oppisimme tuntemaan yksilöllisiä kuormitustekijöitä ennekuin on riski uupua tai uuvumme?

Oletko koskaan pohtinut, mikä ohjaa sua itseäsi kommunikoimaan, viestimään ja vuorovaikuttamaan omalla tavallasi? Mikä on ensisijainen ja luontainen tyyli, millä ilmaiset itseäsi puhuen tai kirjoittaen? Ja mitä tarpeitasi oma toimintatapasi koettaa täyttää?

Kun tutustut itseesi syvemmin hermostotasolla ja opit johtamaan itseäsi näitä asioita huomioiden, avaat ovet omannäköiseen arkeen ja työhön. Eräs asiakkaani totesi näin valmennuksen lopuksi: “Nyt pystyn työelämässä myös sanallistamaan kuinka toimin parhaiten tiimissä, miten teen parhaiten töitä, mikä auttaa minua palautumaan, mikä motivoi ja innostaa, mitä toivon esihenkilöltä ja työympäristöltä? Pähkinänkuoressa: Mikä saa minut loistamaan?”

Jokaisella meistä on oma yhdistelmämme osaamista, luontaisia vahvuuksia ja tapoja tehdä työtä. Kun nämä tunnistetaan, tehdään näkyviksi ja opitaan ottamaan käyttöön konkreettisesti, voidaan osaamista johtaa myös tavoitteellisemmin. Samalla rakennetaan vahvemmin työyhteisöjä, joissa työntekijät pääsevät hyödyntämään parasta osaamistaan ja potentiaaliaan itselleen luontaisin tavoin.

Työrytmi ei ole vain ajanhallinnan tai biologisen vuorokausirytmin kysymys vaan myös mm. hermoston kognitiivisten ominaisuuksien ja energian säätelyn kysymys. Ihminen voi hukata todella huomattavan määrän energiaa turhaan siihen, että koettaa työskennellä tavalla, joka ei sovi luontaiseen omaan tapaan havainnoida, hahmottaa ja rytmittää asioita. 

On hassua, miten nopeasti osaamme tehdä toisistamme päätelmiä. Päätelmät tulevat omien tunteidemme ja kokemustemme kautta sekä siitä, millä tavalla katsomme itse maailmaa tai mitkä ovat omia tarpeitamme myös hermostollisesti vuorovaikutustilanteissa ja kommunikoinnissa.

Meillä on erilaisia yksilöllisiä tapoja nähdä ja kokea rooleja/roolituksia sekä ymmärtää niitä. Se miten koet ja myös roolitat itse itsesi eri tilanteissa ja ympäristöissä, vaikuttaa siihen, kuinka myös niissä ympäristöissä toimit ja vuorovaikutat. Ja taustalla sua ohjaavat vahvasti myös hermostolliset tarpeesi.

Kun tunnet itsesi, osaat johtaa itseäsi. Kun tunnet hermostosi - sen tarpeet, ominaisuudet ja toimintatavat - saat johtamiseen itsellesi suunnan ja konkreettiset askeleet. Itsensä johtaminen on jokaisen ihmisen elämässä yksi tärkeimmistä taidoista. Se rakentaa onnellisuutta, jaksamista, merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä. Ilman sitä olet kuin aaltojen vietävänä oleva kapteeniton paatti.

Kun tiimissä kuhisee ja on kärhämää, mitä jos syynä ei ole pelkästään erilaiset yksilöt, vaan myös epämääräinen liian yleistason perehdytys. Jos perehdytys keskittyy vain siihen, että työntekijän tulee lukea itsenäisesti työn ohessa kansiollinen ohjeita ja sääntöjä, mennään herkästi metsään. Silloin työntekijän tarpeita ei kuulla ja hän jää yksin. Perehdytyksen ollessa liian vähäistä, syntyy epävarmuutta, väärinymmärryksiä ja kitkaa myös muiden kanssa.

Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunne on yksi meidän jokaisen elintärkeistä tarpeista. Se tuo mukanaan tunnetta arvostuksesta ja siitä, että meidät hyväksytään juuri sellaisina kuin me ollaan.

Jos työelämässä ihmisistä puhutaan vain resursseina, ei ole ihme, että ihmiset alkavat sellaisina käyttäytyä. Työelämä tarvitsee paljon vahvempaa kiinnostusta itse ihmisestä ja inhimillisyyden merkityksestä.

Tiedätkö, millainen työpäivän rytmitys auttaa sua toimimaan parhaiten? Oletko luontaisesti suunnitelmissasi enemmän harkitseva ja järjestelmällinen vai spontaani ja suurpiirteinen? Ja miten se rytmi kumpuaakin sun hermostostasi?

Viikonloput ei ole arjen laastareita. Viikosta selviäminen ei ole mikään hyvä suoritus, mistä saa taputukset olalle ja sitten ansaitusti viikonloppu levätään, jotta taas maanantaina jaksetaan. Työelämässä on jotain korjattavaa.

Työelämä ei selviä vain järki- tai tunneajattelulla. Me tarvitaan molempia! Meillä jokaisella on järki ja tunteet olemassa, mutta meidän tulee tietää, kumpi ominaisuus hermostossa toiminnan saa starttaamaan luontaisesti, jotta voimme toimia paremmin omalla potentiaalillamme ja itsellemme ominaisesti.