Toisen ihmisen toimintatapaa on välillä helppo ihmetellä. Peilaamme herkästi muiden tekemistä omaan tapaamme ja unohdamme, että erilaisia tapoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin.Asioita ei tarvitse tehdä samalla tavalla, kunhan hommat hoituvat. On aika opetella ymmärtämään erilaisuutta syvemmin ja kitkeä arvostelun kulttuuria pois.
Ennakkoluulot johtavat herkästi väärinymmärryksiin
Miten joku voi toimia noin…
Vuoronvaihto on alkamassa. Osa ohjaajista naputtelee vielä asukaskirjauksia. Osa istuu kahvikuppi kädessä sohvalla rapsan alkua odotellen, koska kirjaukset on jo aikaa sitten saatu työn lomassa tehtyä. Ihmetellään miten toiset on ehtineet/pystyneet/halunneet tehdä kirjaukset työpäivän aikana. Ja ihmetellään myös miksi toiset ovat jättäneet kirjaukset viimetippaan ja tekevät ne vasta nyt.
Ah, ennakkoluulot!
Miten ne johtavatkin meitä harhaan ja arvostelemaan toisten tapoja toimia, jos emme ymmärrä erilaisuutta ja erilaisia toimintatapoja.
Toiset meistä ovat suunnitelmallisempia, askel kerrallaan etenijöitä ja hiljalleen asioita koko ajan edistäviä tai niitä jollain tavalla ennakoivia.
Toiset meistä taas ovat spontaanimpia, saavat buustia viimetipassa asioiden tekemisestä ja tietävät että hommat on kyllä hanskassa vaikka ei ole suunnitelmaa jokaisesta pienestä jutusta.
Eikä näistä kumpikaan ole yhtään sen parempi tai huonompi toimintatapa!
On tärkeää, että sä tunnistat juurikin sen sun oman tapasi toimia! Koska jos yrität tehdä sillä tavalla kun joku muu käskee tai sanoo että pitää tehdä, kuormitat itseäsi. Ymmärrä, mikä on sun luontainen tapasi. Ja sanoita se myös muille. Näytä käytännössä, että hommat hoituvat hyvin maaliin, vaikka tekisit omalla tavallasi.
Sun luontainen tapasi kumpuaa sun yksilöllisestä hermostostasi. Muun muassa siitä, aktivoituuko luontaisesti aivoissasi ensin oikea vai vasen puolisko. Jos se on oikea, olet mitä todennäköisemmin harkitsevampi ja järjestelmällisempi. Jos se taas on vasen, olet luultavimmin spontaanimpi ja suurpiiteisempi.
Kunpa olisin esihenkilönä ymmärtänyt paremmin
Mä toivon, että olisin tätäkin ymmärtänyt yksikön johtajana ja esihenkilönä paremmin.
Koska itse olen juurikin se, joka ennakoi ja etenee askel kerrallaan, en meinannut ymmärtää ohjaajistani niitä, jotka lykkäsivät asiat usein viime tippaan. Kyllähän he saivat yleensä asiat hoidettua ihan vallan mainiosti näinkin. Mutta koska mulle itselleni tulee viimetipan touhuista ahdistusta, epätietoisuutta, kiireen tunnetta sekä pienoista paniikkia, peilasin omien fiilisteni kautta sitä etten ymmärtänyt myöskään toisenlaista tapaa toimia.
Näin me katsotaan asioita aina niiden omien lasien läpi. Ja ihmetellään, miksi muut eivät toimi kuten me toimitaan, koska sehän on oikeasti tosi hyvä tapa toimia.
Mietihän, kuinka paljon voitaisiin parantaa tiimin ilmapiiriä, kun päästäisiin pois sanattomasta kyräilystä, selän takana tapahtuvasta ihmettelymutinasta ja toisten epäilystä miten hoitavat oman hommansa. Jos johonkin asiaan on deadline, toiset hoitavat asian etuajassa ja toiset taas viimehetkellä. Mutta kuitenkin jokainen kantaa vastuunsa, hoitaa asian maaliin ja sehän on se pääasia!
Ootko sä huomannut, ootko enemmän viimetipan tekemisestä buustia saava tyyppi vai kenties askel kerrallaan suunnitelmallisesti etenevää tyyppiä enemmän?
Kunpa olisin ymmärtänyt hermostoa yksikön johtajana ja esihenkilönä paremmin.
Näistä erilaisista toimintatavoista pääsette tiimin kanssa kuulemaan luennoilla ja puheenvuoroissa, joissa tuon esille hermoston yksilöllisiä ominaisuuksia, toimintatapoja ja tarpeita. Niiden kautta lisääntyy niin ymmärrys itsestä kuin muistakin ja yhdessä toimimisen kehittäminen saa aivan uutta näkökulmaa ja vinkkejä!
