Pohditko koskaan ennen palaveria miten sillä ihmisporukalla tullaan saamaan homma hyvin maaliin? MIten erilaisuus näkyy siinä, miten toimimme palaverin aikana? Monimuotoinen työyhteisö on se, joka toimii kaikista parhaiten ja se saadaan rakennettua kun ymmärretään syvemmin niitä palasia, jotka täydentävät toisiaan eivätkä olekaan haastavia tekijöitä.
Palaverin erilaiset roolit
Pohditko koskaan ennen palaveria (erityisesti esihenkilönä, tiiminvetäjänä tai vastaavassa roolissa olevana) palaveriin tulevaa “ihmiscoctailia”? Sitä porukkaa, joka koostuu hyvin erilaisista tyypeistä? Saadaanko oikeasti porukasta mitään irti? Onko siellä taas esillä tietyt roolisuoritukset, jotka on jo täysin ennalta arvattavissa?
Uskon, että jos olet jo pidemmän aikaan ollut palavereissa (tai erityisesti niitä liidaamassa) tiedät omasta porukastasi ne, joilla on aina hyvää rakentavaa sanottavaa, mutta harmillisesti toiset eivät meinaa saada suunvuoroa. Ne, jotka hiljaa koettavat salaa vilkuilla puhelinta ja luulevat ettei sitä sä/muut näe tai noteeraa. Ne jotka kuuliaisesti kuuntelevat, mutta eivät rohkaistu sanomaan omia ajatuksiaan vaan tyytyvät hiljaisuuteen sekä ajoittaiseen nyökyttelyyn. Ne, joilla on aina jotain reklamoitavaa tai vastaan sanottavaa, mutta jotka eivät käytännön tasolla kuitenkaan itse tee juurikaan mitään. Ne, jotka ovat aina valmiita auttamaan, tekemään, kehittämään ja juostamaan, mutta jotka lopulta eivät yksin jaksa eivätkä pysty kannatella koko tiimiä ja alkavat hiljalleen väsähtää.
Tää “ihmiscoctail” voi olla huonoimpana scenaariona tosiaan palaveri, jossa puhutaan parin hassun työntekijän kanssa vuoropuhelua, suurin osa kokee että voisi olla paremmin hyödyksi tekemällä omaa “oikeaa työtään” eikä hukata aikaansa turhanpäiväiseen pölinään ja lopulta yhtään mikään palaverin juttu ei mene käytäntöön ja iso 3h aikasatsaus monelta ihmiseltä oli yhtä tyhjän kanssa.
Millainen on sun roolisi palavereissa?
Mutta mitä jos…
Mitä jos palavereissakin osattaisiin ottaa huomioon erilaisuus ja yksilöllisyys uudesta näkökulmasta? Mitä jos tiedettäisiin miten tulee viestiä ja kommunikoida, jotta kyetään herättämään jokaisen osallistujan mielenkiinto ja motivaatio? Mitä jos ei ajateltaisi, että ihmisten toiminta/käytös on vaan huonoa tai laiskaa?
Entä jos osattaisiinkin nähdä negatiivisiksikin koetut piirteet oikeasti vahvuuksina?
Se tyyppi, joka aina haastaa ja kyseenalaistaa - Osaakin nähdä riskit, joita muut eivät ehkä vielä näe ja niihin voidaan puuttua ajoissa sekä ennakoida tilanteita.
Se tyyppi, joka on vaan hiljaa ja nyökyttelee - Osaakin kehitellä mielessään mielettömiä uusia näkemyksiä, kun saa aikaa ja rauhaa niiden pyörittelyyn ja turvallisen tilan niiden ilmaisuun.
Se tyyppi, joka vilkuilee vaan puhelintaan ja tylsistyy - Osaakin tuoda oman panoksensa peliin, kun hänelle esitetään asiat toisella tavalla tai toisesta näkökulmasta jotta ne koskettavat juuri häntä.
Se tyyppi, joka ei meinaa antaa muille suunvuoroa - Osaakin koota ja tiivistää loistavasti ajatuksia sekä antaa tilaa myös muiden näkemyksille, kun oppii ymmärtämään, että toiset tarvitsevat hieman enemmän aikaa, jotta uskaltavat osallistua myös keskusteluun.
Heikkouksien ymmärtäminen vahvuuksina
Negatiivisiksi koetut piirteet voivat usein olla juurikin niitä meidän supervoimia, joita tulisi ymmärtää paremmin ja vahvistaa. Niitä meidän omia luontaisia piirteitä, joista meidän oma tapa reagoida, kommunikoida ja työskennelläkin muotoutuu. Sitä, kun saa olla rehellisesti se kuka on. Tietää missä asioissa itse loistaa ja missä asioissa tarvitseekin jonkun toisen vahvuuksien apua.
Monimuotoinen työyhteisö toimii tutkimusten mukaan kaikista parhaiten. Jotta sellainen saadaan rakennettua, tulee ymmärtää syvemmin niitä palasia, jotka täydentävät toisiaan.
Puhekeikoilla, luennoilla ja työpajoissa näihin erilaisiin palasiin poraudutana syvemmin ja saadaan yhteistä ymmärrystä siitä, mikä tekee minusta minut ja sinusta sinut. Yhteisellä ymmärryksellä siitä miksi kukin toimii, reagoi tai ajattelee tietyllä tavalla, pystytyään parantamaan mm. keskinäistä kommunikaatiota, roolien jakoa ja yhteistyön tehokkuutta.
