Ammatillinen vuorovaikutus ei tarkoita kaikille samanlaista viestintää

Oletko koskaan pohtinut, mikä ohjaa sua itseäsi kommunikoimaan, viestimään ja vuorovaikuttamaan omalla tavallasi? Mikä on ensisijainen ja luontainen tyyli, millä ilmaiset itseäsi puhuen tai kirjoittaen? Ja mitä tarpeitasi oma toimintatapasi koettaa täyttää?

Kun emme ymmärrä toisiamme…

“Miks se sano noin?” “Enhän mä sitä tolleen tarkoittanut…” “Miten se ei voi ymmärtää…” “Eihän tossa oo mitään järkeä!” “Miten joku voi ajatella tuolla tavalla…” “Eikö se ajattele ollenkaan muita?”

Osaatko arvata, mikä muu näihin tilanteisiin, joissa mahdollisesti ymmärretään asiat eri tavoin tai toisemme väärin, vaikuttaa kuin mm.persoona, luonne, kokemukset ja arvot? Myös hermosto heittää oman pallonsa tässä peliin.

Hermostosta löytyy neljä eri kieltä, joista jokaisella on omat tarpeensa. Oma kielesi määräytyy sen mukaan, mikä on ensisijainen extroversioenergialla varustettu ominaisuutesi hermostossasi eli se, miten ilmaiset itseäsi luontaisimmin ulospäin. Se on sulle ominaisin tapa olla vuorovaikutuksessa, viestiä ja kommunikoida niin puheella kuin kirjoittaen. Taustalla vaikuttaa hermostossa myös se mitä itse luontaisesti kaipaat, jotta saat itse asiasi hoidettua tai käsiteltyä niin, että se täyttää omat tarpeesi. 

Tunnistatko oman ensisijaisen kielesi?

Tässä esimerkit neljästä hermoston kielestä. 

Harmonian kieli (Fe - Feeling external)

Kuulee viestissä helposti myös sen sävyn, suhteen ja merkityksen. Sillä voi olla paljon väliä, miten asia sanotaan, ei vain sillä, mitä sanotaan. Rakentaa yhteistyötä yhteyden, luottamuksen ja henkilökohtaisen kohtaamisen kautta.

Jos viestintä tapahtuu hyvin suorasti ja asia edellä, viestin tarkoitus voi muuttua kokemuksena aivan toiseksi. Neutraali kommentti voi tuntua torjunnalta tai kriittinen palaute henkilökohtaiselta. Samaan aikaan saattaa pehmentää viestiään niin paljon, ettei toinen enää ymmärrä, mitä oikeastaan haluaa sanoa. 

Improvisoinnin kieli (Ne - iNtuition external)

Hahmottaa nopeasti kokonaisuuksia, yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Saattaa puhua ajatuksesta jo siinä vaiheessa, kun se on vasta muodostumassa. Hyppii luontevasti asiasta toiseen, koska mielessä niiden välillä on yhteys, jota kaikki muut eivät vielä näe.

Haaste syntyy, jos toinen tarvitsee hyvin konkreettisen ja suoraviivaisen etenemisen. Saattaa vaikuttaa epäselvältä, hajamieliseltä tai siltä, ettei kuuntele. Voi kokea toisen jatkuvat tarkentavat kysymykset rajoittavina tai jopa turhauttavina, koska keskustelussa pitäisi päästä nopeammin näkemään kokonaisuus.

Kokemuksellisuuden kieli (Se - Sensing external)

Haluaa yleensä ymmärtää, mitä ollaan tekemässä ja miten asia saadaan etenemään. Hän arvostaa selkeyttä, konkreettisuutta ja sitä, että keskustelusta syntyy jotakin käytännössä hyödyllistä.

Jos ympärillä on paljon abstraktia puhetta, voi alkaa kiirehtiä keskustelua kohti ratkaisua. Se voi toisista tuntua kärsimättömyydeltä tai ankaruudelta. Puolestaan saattaa ihmetellä, miksi asioista puhutaan niin paljon, jos kukaan ei lopulta päätä, mitä tehdään, koska hyvän keskustelun tulisi kyllä johtaa johonkin.

Organisoinnin kieli ( Te - Thinking external)

Haluaa ymmärtää, mihin jokin väite perustuu. Kysyy, tarkentaa ja erottaa mielellään faktan, tulkinnan ja oletuksen toisistaan. Saattaa pitää täsmällisyyttä jopa toisen kunnioittamisena: jos asiasta puhutaan, puhutaan siitä mahdollisimman selkeästi.

Toiselle kysymykset voivat kuitenkin tuntua kyseenalaistamiselta ja epäluottamukselta, vaikka kysyjä yrittää vain ymmärtää. Voi ajatella olevansa rakentava, koska tarkentaa. Toinen voi kokea saman tilanteen niin, että hänen kokemustaan tai näkökulmaansa ei arvosteta.

Kun toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä

Otsikon sanonta kuvaa tilannetta, jossa kaksi ihmistä puhuvat näennäisesti samasta asiasta, mutta heidän huomionsa on eri kohdissa ja siksi he eivät oikeastaan keskustelussa kohtaa ja ymmärrä toisiaan. Haasteet ihmisten kesken eivät siis aina synny siitä, että ihmiset olisivat eri mieltä. He vaan eivät kuule, lue tai tunne samaa viestiä koskaan täysin samalla tavalla.

Jos ajatellaan esimerkiksi työnohjaushetkeä ja sen agendaa: ”Meidän pitäisi miettiä, miten saisimme yhteistyöstä sujuvampaa.”

Reaktio 1. Miten ihmiset voisivat toimia paremmin yhdessä? Millainen kulttuuri meillä on? Mitä me halutaan rakentaa?

Reaktio 2. Kuka tekee mitä? Missä vaiheessa yhteistyö toimii? Mikä meidän nykyisessä tavassa taas ei toimi?

Reaktio 3. Miltä tää tuntuu ihmisistä? Miten me jaksetaan? Onko meillä riittävästi luottamusta?

Reaktio 4. Mihin tää havainto perustuu? Mitä me tiedetään tästä haasteesta oikeasti?

Kaikki ovat edelleen siinä samassa keskustelussa. Mutta jokainen katsoo aitaa hieman eri kohdasta. Silloin keskustelu voi alkaa tuntua osapuolista herkästi myös turhauttavalta. Joku ajattelee, ettei toinen ymmärrä asian ydintä. Joku toinen taas ihmettelee, miksi toinen ei vastaa hänen kysymykseensä.

Jos ymmärtäisimme itseämme ja toisiamme paremmin, voisimme myös vähentää työyhteisöissä ja arjessa tilanteissa joissa syntyy herkästi pientä kitkaa, väärintulkintoja ja tunnetta haastavuudesta keskustella toisen kanssa.

Silloin kun ymmärtää myös omaa tapaansa kommunikoida, viestiä ja vuorovaikuttaa, pystyy johtamaan omaa toimintaansa ja reaktioitaankin paremmin. Samalla oppii ymmärtämään muiden erilaisia tapoja ja konflikteja sekä väärinymmärryksiä on helpompi välttää. Näitä asioita käydään läpi yksilöllisessä hermostoprofiloinnissa ja valmennuksessa ja saat sieltä oivat työkalut niin arkeen kuin työhönkin itsesi kokonaisvaltaiseen johtamiseen.