Erilaiset tavat havainnoida asioita täydentävät toisiaan

Työyhteisöissä erot havainnoida, oppia ja aloittaa toimintaa näkyvät helposti tilanteina, joissa toinen kokee katsovansa asioita maanpinnalta ja toinen kaukaa horisontista. Kuvittele vaikka arkkitehti ja rakennustyöntekijä: molemmat rakentavat samaa taloa, mutta heidän huomionsa kiinnittyy aivan eri asioihin. Molempia ominaisuuksia kuitenkin tarvitaan, jotta työ etenee ja onnistuu.

Erojen ymmärtäminen vähentää väärinkäsityksiä

Tai oletko koskaan ihmetellyt, miten samassa palaverissa ihmiset voi kuulla täsmälleen saman asian ja silti lähteä käsittelemään sitä aivan eri suunnista?

Toinen aloittaa kysymällä: "Mitä tää tarkoittaa käytännössä? Mitä tehdään ihan ensimmäiseksi? Kuka tekee ja mitä?" Toinen taas pohtii: "Mihin tällä pyritään? Mitä mahdollisuuksia tää vois avata? Entä jos tehtäisiinkin tää ihan uudella tavalla?"

He hahmottavat maailmaa eri tavoin.

Moni työelämän väärinymmärrys ei synny osaamisen puutteesta tai huonosta yhteistyöstä, vaan siitä, että ihmiset käsittelevät tietoa eri tavoin. Kun tätä eroa ei tunnisteta, toinen voi näyttäytyä liian yksityiskohtiin takertuvana ja toinen puolestaan epärealistisena haaveilijana. Todellisuudessa molemmat tuovat työyhteisöön arvokkaan näkökulman.

Kun tarvitset konkretiaa ennen kuin pääset liikkeelle

Jos tunnistat itsessäsi tarpeen saada selkeitä tavoitteita, konkreettisia ohjeita ja käytännön esimerkkejä, saatat huomata turhautuvasi tilanteissa, joissa asioita pyöritellään pitkään yleisellä tasolla.

Ehkä olet ollut palaverissa, jossa keskustellaan suurista visioista, tulevaisuudesta ja kehittämisestä, mutta kukaan ei sano ääneen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ilman vastauksia tekeminen voi tuntua pysähtyvän. Olet kyllä motivoitunut hommaan, mutta mielesi tarvitsee ensin riittävän selkeän toimintatavan ja -ympäristön.

Kun saat tarvitsemasi tiedon, työskentely muuttuu usein hyvin sujuvaksi. Asiat alkaa edetä järjestelmällisesti, yksityiskohdat pysyy hallinnassa ja kokonaisuus rakentuu pala palalta eteenpäin. Tällaista tapaa hahmottaa maailmaa kutsutaan hermostossa sensing-ominaisuudeksi ja kuvataan usein käytännönläheisyytenä. Luottamus rakentuu siihen, mikä on nähtävissä, koettavissa ja todennettavissa. Toimivat käytännöt, aikaisemmat kokemukset ja selkeät toimintamallit luovat perustan, jonka päälle on turvallista rakentaa seuraavia juttuja.

Kun kokonaiskuva sytyttää ajattelun

Voi olla ettei sulle kaikkein tärkeintä olekaan ensimmäinen askel, vaan ymmärrys siitä, miksi ylipäätään ollaan lähdössä liikkeelle.

Liian tarkat ohjeet tai valmiiksi määritellyt toimintatavat voi susta tuntua jopa luovuutta rajoittavilta. Jos kaikki on päätetty etukäteen, mielellesi ei jää tilaa etsiä uusia ratkaisuja tai nähdä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia.

Kun kokonaisuus avautuu, ajatukset alkavat usein liikkua nopeasti. Yksi idea johtaa seuraavaan, keskustelu rönsyilee, uusia yhteyksiä syntyy ja tulevaisuuden mahdollisuudet alkavat piirtyä mieleen. Et välttämättä katso ensimmäisenä sitä, mitä juuri tässä ja nyt on olemassa vaan sitä, mitä voisi olla. Tällaista tapaa hahmottaa maailmaa kutsutaan hermostossa intuitive-ominaisuudeksi.

Työelämässä saatat joskus kuulla olevasi liian idealistinen tai että pitäisi pysyä enemmän asiassa. Usein kuitenkin saatat esittää juuri sen kysymyksen, joka saa koko tiimin näkemään tutun tilanteen täysin uudessa valossa.

Sama tavoite, erilainen reitti

Näitä kahta tapaa hahmottaa maailmaa, oppia ja aloittaa toimintaa voisi verrata arkkitehtiin ja rakennustyöntekijään.

Arkkitehti katsoo rakennusta kokonaisuutena. Hän näkee sen, millainen siitä tulee tulevaisuudessa, millaisia mahdollisuuksia siihen sisältyy ja miten eri ratkaisut vaikuttavat kokonaisuuteen. Rakennustyöntekijä puolestaan keskittyy siihen, miten rakennus oikeasti saadaan pystyyn. Mitä materiaaleja tarvitaan? Mikä tehdään ensin? Onko perustukset kunnossa?

Ilman visiota rakennusta ei ehkä koskaan suunniteltaisi. Ilman käytännön toteutusta se ei koskaan valmistuisi. Työelämä tarvitsee molempia.

Suurin hyöty syntyy ymmärryksestä

Moni yrittää työelämässä muuttaa itseään vastaamaan ympäristön odotuksia. Käytännönläheinen yrittää väkisin innostua loputtomasta ideoinnista, kun taas kokonaisuuksia hahmottava pakottaa itsensä työskentelemään tavoilla, jotka vievät hänen luontaisen ajattelunsa tukkoon.

Usein ratkaisu ei kuitenkaan ole oman toimintatavan muuttaminen, vaan sen ymmärtäminen. Kun tiedät, miten itse hahmotat maailmaa, osaat myös kertoa siitä muille. Voit sanoa esihenkilöllesi, että tarvitset uuden projektin alussa selkeät tavoitteet, konkreettiset vastuut ja käytännön esimerkit, jotta pääset nopeasti vauhtiin. Tai voit kertoa, että tarvitset ensin ymmärryksen projektin tarkoituksesta ja tavoitteista sekä hieman tilaa pohtia erilaisia vaihtoehtoja ennen kuin yksityiskohdat lyödään lukkoon.

Jo asioiden sanoittaminen muuttaa yhteistyötä merkittävästi. Kun ihmiset ymmärtävät, miten toinen käsittelee tietoa, väärät tulkinnat vähenevät ja yhteistyö helpottuu.

Työyhteisöissä puhutaan paljon erilaisuuden hyväksymisestä. Vielä tärkeämpää olisi oppia ymmärtämään, mistä nämä erot oikeastaan syntyvät.

Kaikkien ei tarvitse ajatella samalla tavalla.Päinvastoin. Parhaat tiimit rakentuvat usein ihmisistä, jotka katsovat samaa asiaa eri suunnista. Yksi huomaa yksityiskohdat, toinen mahdollisuudet. Yksi pitää huolen toteutuksesta, toinen kehittämisestä. Yksi kysyy, mitä tehdään seuraavaksi, toinen kysyy, mitä kohti olemme menossa. Vasta yhdessä nämä näkökulmat muodostavat kokonaisuuden.

Kun haluat oppia lisää hermoston ominaisuuksista, kurkkaa siihen liittyvä blogiteksti!