Resurssiajattelu työelämässä sivuuttaa herkästi ihmisen
Jos työelämässä ihmisistä puhutaan vain resursseina, ei ole ihme, että ihmiset alkavat sellaisina käyttäytyä.
Kun johdetaan kapasiteettia…
Tosielämän tilanne. Projekti vaiheessa ja paltsussa tarkastellaan henkilöstötaulukkoa. Todetaan, että 0,6 resurssia olisi vielä vajaana, jotta homma saataisiin maaliin. Pohditaan, voisiko toisesta tiimistä siirtää yhden henkilön täyttämään resurssivajetta... Suunnitellaan ihmisten määrää ja johdetaan kapasiteettia. Ja sitten ihmetellään, miksi jaksaminen ja innostus hiipuvat...
Tiedän kyllä, että resurssit ovat organisaatioissa tärkeitä ja niiden mukaan myös asumisyksikössä johtajana ollessani laskin, että työntekijöitä on vuorossa tarpeeksi ja ylipäänsä rekrytoituna, jotta ohjaajien määrä ja asukkaille luokitellut hoivaindeksit aina kohtasivat.
Mutta viilataanpas hieman pilkkua...
Resurssi käsitteenä ei ole inhimillinen
Resurssi on jotain sellaista, mikä on mitattavissa, kohdennettavissa, optimoitavissa ja vaihdettavissa oleva tekijä. Resurssi tekee vain sen, mihin sitä käytetään. Kuulostaako inhimilliseltä? No ei.
Haluan nostaa esiin näkemyksen, ettei ihminen ole resurssi vaan yksilö ja osaaja, jolla on oma historia, persoonallisuus, elämäntilanne, arvot ja ennen kaikkea luontainen hermosto, joka määrittelee motivaatiota, tarpeita ja omanlaista tapaa toimia ja tehdä työtä.
Ihminen tuo mukanaan oivalluksia, luovuutta, kokemusta, erilaisen tavan katsoa asiaa ja toteuttaa sitä. Tätä resurssi ei yksin tee.
Työelämä tarvitsee paljon vahvempaa kiinnostusta ihmisestä.
Kiinnostusta yksilöllisistä vahvuuksista ja siitä, miten jokainen voisi niitä myös käyttää. Inhimillisessä työelämässä niitä ymmärretään ja osataan oikeasti käytännön tasolla myös hyödyntää. Se ei saa jäädä vain positiiviseksi kliseeksi vaan juuri se on resursoitava oikealla tavalla.
Kuinka opitaan tunnistamaan omia vahvuuksia, otetaan vastuuta omasta toiminnasta ja kerrotaan miten omassa työssä voitaisiin onnistua parhaiten? Ja kuinka rakennetaan olosuhteet, joissa erilaiset ihmiset voivat onnistua, kuinka johdetaan ihmisiä ihmisinä ja annetaan tilaa erilaisuudelle ja yksilöllisyydelle?
Ymmärtämällä hermostoa ja sen luontaisia vahvuuksia paremmin. Ja tässä mä voin auttaa.
Sillä on väliä, miten ihmisistä puhutaan. Ja vielä enemmän sillä, miten heitä kohdellaan. Ymmärryksen syventyessä niin itsestä kuin muista, inhimillisen työelämän rakentaminen yhdessä on mahdollista.
