Tiimihenki ja tuloksellisuus paranevat, kun yksilöllisyys ymmärretään yhteiseksi vastuuksi

Yksilöllisyyden huomioiminen ei ole suosimista tai tasapuolisuutta. Se on yksi työelämän vaikeimmista tasapainoilua vaativista asioista. Yksilöllisyyden huomioiminen työelämässä on yhteispeliä. Ja kun yksilöllisyys ymmärretään yhteiseksi vastuuksi, siitä hyötyvät kaikki.

Ajatusten ravistelua tasapuolisuudesta

“Me kohdellaan jo kaikkia tasapuolisesti. Ei me haluta olla millään tavalla epäoikeudenmukaisia kenellekään.” Uskon tän täysin joka kerta, kun kuulen sen työyhteisössä. Ja arvostan sitä aidosti.

Silti mulla on tarve hieman ravistella ajatusta tasapuolisuudesta ja yksilöllisyyden huomioinnista. Mennään hetkeksi vähän ääripäihin.

Pahin skenaario olisi tietenkin räikeä suosiminen. Että pomo valitsisi omat lempparityyppinsä, jotka saisivat aina parhaat lomaviikot, tuoreimmat kaffepullat ja parhaat työpisteet, kun muut tyytyisivät kuiviin Marianne-kekseihin, puutarhapöytään ja puujakkaraan. Överit, tiedän. Mutta ymmärrät varmaan, mitä haen.

Yksilöllisyyden huomioiminen ei ole sama asia kuin suosiminen. 

Tasapuolisuus on hieno tavoite. Harmillisesti se kuitenkin joskus tarkoittaa käytännössä sitä, että tehdään kaikille samat säännöt, samat käytännöt ja samat toimintatavat. Selkeää ja helppoa, ymmärrän kyllä. Mutta se, mikä auttaa yhtä onnistumaan, voi kuormittaa toista. Ja sitten ihmetellään, miksi Pirkko-Pekka pyörittelee silmiään palavereissa muttei sano mitään, Maija-Mikko hermostuu puuttuvista nitojan niiteistä ja käsipapereista ja Hilkka-Heikillä näyttää olevan maanantai joka päivä.

Joten tasapuolisuuskaan ei automaattisesti tarkoita yksilöllisyyden huomioimista.

Yksilöllisyyden huomioiminen on yksi työelämän vaikeimmista tasapainoilua vaativista asioista.

Työelämän tasapainoilua vaikeimmillaan

Mun mielestä yksilöllisyyden huomioiminen on yksi työelämän vaikeimmista tasapainoilua vaativista asioista. Yksilöllisyyden huomioiminen ei tarkoita, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, eikä myöskään sitä, että jotkut nostetaan toisten yläpuolelle.

Yksilöllisyyden huomioiminen työelämässä on yhteispeliä.

Organisaation vastuulla on rakentaa sellaiset rakenteet, jotka mahdollistavat erilaiset tavat onnistua. Yksilön vastuulla on opetella tunnistamaan ja sanoittamaan omia vahvuuksiaan, tarpeitaan ja toimintatapojaan.

Käytännössä se voi näyttää esim. tältä:
- Samat periaatteet, erilaiset ratkaisut. Kuten joustavat työajat mahdollistetaan kaikille, mutta niitä hyödynnetään erilaisiin tarpeisiin.
- Ihmisiä johdetaan vahvuuksien kautta. Kaikki eivät motivoidu tai työskentele samalla tavalla. Tavoitteet ovat yhteisiä, mutta reitit niiden saavuttamiseen erilaisia.
- Kysytään ihmisiltä, mitä he tarvitsevat onnistuakseen, eikä oleteta kaikkien tarvitsevan samaa.
- Ollaan läpinäkyviä. Kun päätöksille on selkeät perusteet, kokemus suosimisesta vähenee.

Silloin mm. työt alkaa sujua paremmin, väärinymmärryksiä syntyy vähemmän, kuormitus vähenee ja ihmiset pääsevät käyttämään vahvuuksiaan.

Miten tukea yksilöllisyyttä työyhteisössä?

Juuri tässä mä autan työyhteisöjä. Rakentamaan käytännönläheistä ymmärrystä ja toimintatapoja ilman turhaa jargoniaa tai valmiita muotteja - hermoston yksilöllisyyttä ymmärtäen.

Entä teidän työyhteisössänne?

Uskalletaanko teillä tänä syksynä katsoa yksilöllisyyttä uudesta näkökulmasta ja rakentaa tiimiä, jossa erilaiset ihmiset voivat onnistua yhteisissä tavoitteissa vieläkin paremmin?

Jos vastaus on kyllä, jutellaan ehdottomasti enemmän! Ota yhteyttä täältä!