Vuorovaikutus työyhteisössä helpottuu, kun ymmärrämme erilaisia tapoja toimia

On hassua, miten nopeasti osaamme tehdä toisistamme päätelmiä. Päätelmät tulevat omien tunteidemme ja kokemustemme kautta sekä siitä, millä tavalla katsomme itse maailmaa tai mitkä ovat omia tarpeitamme myös hermostollisesti vuorovaikutustilanteissa ja kommunikoinnissa.

Jo ensikohtaamisessa muodostamme omaa mielipidettämme toisesta

Yksi kokous, muutama kommentti ja tapa, jolla ihminen reagoi johonkin asiaan… Ja sulla on jo mielessäsi jonkinlainen kuva siitä, millainen toinen on. Tuo on melko aktiivinen. Tuo ei taida olla yhtään kiinnostunut. Tuo on jotenkin vähän hankala. Tuo taas tarvitsee aina niin paljon aikaa. Ja tuon kanssa ois kyllä varmasti helppo tehdä töitä.

Todellisuudessa tiedämme toisesta ensikohtaamisessa todella vähän. Silti mieli täydentää puuttuvat kohdat hyvinkin nopeasti.

Katsomme muita väistämättä omien kokemustemme kautta. Se, mikä on meille luontevaa, alkaa helposti tuntua myös normaalilta. Jos itse ajattelemme asioita ääneen puhumalla, hiljainen ihminen voi näyttää vetäytyvältä tai ettei häntä kiinnosta. Jos taas tarvitsemme aikaa muodostaa ajatuksemme ennen kuin sanomme ne ääneen, nopea keskustelija saattaa tuntua päällekäyvältä tai ahdistavalta.

Me käsitellään asioita eri tavoin, mutta erilaisen tavan huomioiminen ja ymmärtäminen saattaa olla välillä yllättävänkin hankalaa.

Tähän törmätään työelämässä jatkuvasti. Kuvitellaan vaikka palaveri, jossa tulisi päättää uuden toimintatavan käyttöönotosta. Yksi työntekijöistä innostuu heti ja alkaa puhua siitä, mitä kaikkea tästä voisi syntyä. Hänen ajatuksensa tuntuvat liikkuvan jo paljon pidemmällä kuin itse päätettävässä asiassa. Toinen kuuntelee ja haluaa tietää, miten asiat käytännössä toteutetaan. Mitä eri jutut tarkoittaa arjessa, kuka tekee ja mitä tapahtuu seuraavana maanantaina? Kolmas pohtii ihmisiin liittyviä asioita: Miten tää vaikuttaa tiimiin, asiakastyöhön tai yhteistyöhön? Neljäs haluaa vielä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä kaikkea päätöksessä ei ole tullut huomioiduksi.

Jos erilaisia tapoja ajatella ei tunnisteta, palaverissa saattaa syntyä aivan vääränlaisia kuvia mukana olevista ihmisistä. Kuvittelemme näkevämme innostusta, vastahakoisuutta, tunteellisuutta ja vaivaantuneisuutta vaikka oikeastaan kaikki koettavat omalla tavallaan ymmärtää, mikä olisi paras mahdollinen ratkaisu.

Hermostollasi on oma ensisijainen kommunikointikieli, joka rakentuu luontaisten toimintatapojen ja tarpeiden pohjalta.

Vuorovaikutuskin syntyy hermoston tarpeista ja toimintatavoista

Hermostossa meillä jokaisella on luontaisia toimintatapoja ja tarpeita, jotka ohjaavat myös kommunikointia. Ne tuovat mukanaan ensisijaisen kielen, jolla kommunikoimme. Näitä kieliä on neljä erilaista ja jokainen meistä aloittaa kommunikoinnin luontaisesti yhdellä näistä tavoista.

• Tarpeena arvot ja harmonia - kommunikoi lämpimästi ja ystävällisesti, arvostaa henkilökohtaisia suhteita ja tunteita, välttää liiallista suoruutta, saattaa ylireagoida ja ottaa kommentit liian henkilökohtaisesti

• Tarpeena mielikuvitus ja improvisointi - ilmaisee itseään abstraktisti ja nopeasti, keskittyy kokonaisuuksiin ja ideoiden suhteisiin, lukee rivien välistä, tylsistyy helposti, saattaa harhautua yksityiskohdista sekä vaikuttaa etäiseltä.

• Tarpeena muistaminen ja kokemukset: viestii konkreettisesti ja suoraviivaisesti, keskittyy käytännön asioihin ja selkeisiin ratkaisuihin, pyrkii edistämään keskustelua tehokkaasti, saattaa vaikuttaa ankaralta ja kärsimättömältä

• Tarpeena analysointi ja organisointi: kommunikoi loogisesti ja faktoihin perustuen, kysyy tarkentavia kysymyksiä arvostaa muodollisuutta sekä täsmällisiä vastauksia, saattaa olla kriittinen ja suoraviivainen

Meillä on hermostossa myös tietynlaisia vuorovaikutustyyppejä, joista jokin on aina se itselle ominaisin ja luontevin riippuen hermoston mieltymyksistä ja tarpeista. Tässä kuvattuna neljä erilaista tyyppiä.

• Struktuurityyppi – ottaa mielellään suunnan ja vastuun, vie asioita päämäärätietoisesti eteenpäin ja pitää siitä, että tavoitteet, roolit ja tekeminen ovat selkeitä.

• Aloittajatyyppi – innostuu ihmisistä, ajatuksista ja mahdollisuuksista, käynnistää asioita luontevasti ja saa helposti muutkin mukaan uuteen.

• Lopettajatyyppi – näkee, mitä pitäisi saada aikaan, tarttuu toimeen ja vie asioita määrätietoisesti kohti valmista, samalla ihmisiä huomioiden.

• Taustatyyppi – havainnoi rauhassa, kuuntelee ja tukee muita, pitää kokonaisuutta koossa ja työskentelee mieluiten taustalla kohti yhteisesti sovittua lopputulosta.

Tunnistatko näistä jo omaa kieltäsi tai vuorovaikutustyyppiäsi? Haluaisitko saada ne tietoosi ja vahvistaa omaa vuorovaikutustasi samalla, kun tutustut omaan hermostoosi ja itseesi syvemmin?

Väärinymmärryksistä kohti erilaisia näkökulmia

Jos ymmärrämme vain omaa tapaamme hahmottaa asioita, erilaisuus voi tuntua helposti haastavalta.

Esimerkiksi jos itse haluaa tilanteessa edetä, pohdiskelu tuntuu jahkailulta. Tai jos itse haluaa varmistaa asiat perusteellisesti, nopea päätöksenteko voi tuntua turhalta hätiköinniltä. Ja jos itse katsoo asiaa ennen kaikkea ihmisten näkökulmasta, puhtaasti tehokkuuteen nojaava puhe voi tuntua kylmältä. Entä silloin, kun itse tarvitsee selkeän suunnan? Silloin jatkuva vaihtoehtojen pyörittely voi alkaa pidemmän päälle turhauttamaan.

Eri tilanteissa kohtaamme tapoja, jotka poikkeavat niin paljon omastamme, ettemme ehkä tunnista tai ymmärrä niiden tarkoitusta. Ja se saattaa hämmentää ja aiheuttaa turhaa eripuraa.

On tärkeää että työyhteisössä opimme tuntemaan paitsi toisemme myös itsemme. Sen sijaan, että ajattelisit ”miksi tuo taas toimii noin?”, voitkin alkaa ajatella ”mielenkiintoista, mitä hän tässä näkee, mitä mä en näe?” Pienellä muutoksella pystyt vaikuttamaan vuorovaikutukseen jo yllättävän paljon. Se antaa toiselle ihmiselle myös mahdollisuuden olla muutakin kuin tekemäsi tulkinta hänestä.

Työelämässä puhutaan paljon yhteistyötaidoista, psykologisesta turvallisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta ehkä niiden alla on vielä yksi yksinkertainen taito: kyky olla tekemättä liian nopeasti johtopäätöksiä toisesta ihmisestä. Kykyä ymmärtää erilaisuutta ja yksilöllisyyttä. Kaikki eivät osoita kiinnostusta samalla tavalla. Kaikki eivät innostu samalla tavalla. Kaikki eivät tarvitse samaa määrää keskustelua tai aikaa. Kaikki eivät tuo osaamistaan esiin samalla hetkellä tai samalla tavalla.

Ehkä sen sijaan, että ihmettelemme, miksi joku ei toimi niin kuin me toimisimme, voisimme joskus kysyä häneltä hänen näkökulmaansa ja ajatuksiaan. Kun opimme tunnistamaan erilaisia tapoja toimia sekä tarpeita niiden takana, voimme rakentaa yhteistyötä niin, että erilaiset vahvuudet pääsevät paremmin käyttöön.

Työyhteisön menestys syntyy siitä, että erilaiset ihmiset pystyvät ajattelemaan ja keskustelemaan yhdessä. Se vaatii ymmärrystä itsestä ja muista, mutta myös tilaa. Tilaa erilaisille tavoille havainnoida, ajatella, tuntea, keskustella, päättää ja toimia. Kun tilaa syntyy, erilaisuus on yksi niistä asioista, joiden varaan hyvä yhteistyö voi rakentua.