Työelämä tarvitsee sekä järkeä että tunnetta

Työelämä ei selviä vain järki- tai tunneajattelulla. Me tarvitaan molempia! Meillä jokaisella on järki ja tunteet olemassa, mutta meidän tulee tietää, kumpi ominaisuus hermostossa toiminnan saa starttaamaan luontaisesti, jotta voimme toimia paremmin omalla potentiaalillamme ja itsellemme ominaisesti.

Kummat ajatukset tunnistat enemmän omiksesi?

Ootko koskaan poistunut palaverista tai tapaamisesta niin, että periaatteessa kaikki meni ihan hyvin? Päätökset tehtiin ja seuraavat askeleet sovittiin, mutta jokin jäi silti pyörimään mieleen. Keskustelu itsessään sujui ihan hyvin, mutta jäit miettimään ilmeitä, eleitä, äänensävyjä ja sitä pientä muutosta tunnelmassa, joka tapahtui jossain kohtaa keskustelua.

Tai ehkä oot työelämässä juuri se toinen tyyppi, joka huomaa jossain vaiheessa katsovansa kelloa ja miettivänsä, että ratkaisu on oikeastaan ollut pöydällä jo hyvän aikaa. Kysyt suoraan, haastat perusteluja ja sanot ääneen sen, minkä toiset ehkä jättää sanomatta. Haluat päästä eteenpäin ja löytää ratkaisut, joille oikeasti on löydettävissä perustelut.

Nämä hermoston 2 ominaisuutta nähdään työelämässä usein toistensa vastakohtina, vaikka kyse ei missään nimessä ole vastakkainasettelusta.

Meillä jokaisella on järki ja tunteet, mutta meidän tulee tietää, kumpi ominaisuus hermostossa toiminnan saa starttaamaan luontaisesti.

Feeling ja thinking työelämässä

Feeling-ominaisuuteen kuuluu vahvasti omat tunteet, harmonia ja arvot. Työelämässä sitä herkästi voidaan pitää liian pehmeänä. Sellaisena, jossa mietitään liikaa muiden tunteita ja otetaan asioita liian henkilökohtaisesti. Saatetaan ajatella, että päätökset on vaan päätöksiä ja työelämässä pitää pystyä käsittelemään ne ilman, että kaikkea tarvitsee pysähtyä tuntemaan.

Thinking-ominaisuuteen kuuluu vahvasti faktat, analysointi sekä järkiperäisyys. Työelämässä sitä taas voidaan helposti tulkita kylmyydeksi, suoraviivaisuudeksi tai jopa ylimielisyydeksi. Suora kysymys kuulostaa kritiikiltä ja perustelujen haastaminen vastustamiselta, vaikka tarkoituksena olisi vain varmistaa, että päätös tehdään mahdollisimman hyvän ajattelun pohjalta.

Feeling ei tarkoita sitä, että vaikeita asioita vältellään tai että päätöksiä tehtäisiin pelkästään tunteen perusteella. Se tarkoittaa usein sitä, että päätöksiä tehdessä huomio kiinnittyy luonnostaan myös siihen, miten ne vaikuttavat ihmisiin, yhteistyöhön ja luottamukseen.

Thinking puolestaan ei tarkoita sitä, etteivät ihmiset olisi tärkeitä. Se voi olla juuri päinvastoin. Suoruus voi olla tapa osoittaa toiselle arvostusta. Ajatus siitä, että mahdollistaa toiselle rehellisen keskustelun ja sen, että asioihin tehdään oikeasti kestäviä päätöksiä hyvin perustein.

Toisen toimintaa tulkitsee herkästi oman tapansa kautta

Jos itse huomaat ihmisten reaktiot ja tunnelman, suora tapa kommunikoida voi tuntua kovalta. Jos taas itse lähestyt asioita ensisijaisesti logiikan ja perustelujen kautta, toisen tapa pysähtyä ihmisten kokemusten äärelle voi tuntua tarpeettomalta.

Yksi tärkeä osa työelämätaitoja onkin oppia tunnistamaan, mistä nämä ominaisuudet kumpuaa. Kyse on motoriikasta ja siitä, miten käytät omaa näkökenttääsi - ensin keskitetysti vai hajautetusti. Näetkö siis ensin kokonaisuudet ja sitten yksityiskohsat (F) vai ensin yksityiskohdat ja sitten kokonaisuudet (T).

Thinking ja Feeling eivät ole vastakohtia. Me tarvitaan molempia ja jokaisessa meissä on molemmat ominaisuudet. Hermosto starttaa toimintaansa luontaisesti toinen ominaisuus edellä ja se sun tulee tunnistaa. Sen jälkeen saat myös toisen ominaisuuden avuksi ja tueksi. Tällöin päätöksentekokin on paljon tehokkaampaa!

Itsetuntemus tukee itsensä johtamisen taitoa. Hermoston yksilölliset ominaisuudet antavat itsensä johtamisen polulle loistavat suuntaviitat!